fbpx
0
Jutut

Kirjallisuutta pandemioista, osa 2: Mikrobit ja ihminen

By 3.2.2020syyskuu 10th, 2020No Comments
Koronavirus SARS-CoV-2

Julkaisemme lyhyen kirjoitussarjan epidemioista ja kirjoista, jotka tarjoavat käsitteellisiä työkaluja uutisvirran informaation ymmärtämiseksi. Tämä on sarjan osa 2. Sarjan muut osa voit lukea blogistamme.

Kirjassaan Mikrobit ja ihminen lääkäri Arno Karlen kertoo mikrobien ja ihmisen kiehtovan historian, joka ei jätä kylmäksi. Karlen kuvaa lukuisin esimerkein ihmisen ja erilaisten taudinaiheuttajien rinnakkaista evoluutiota kivikaudesta nykyaikaan ja tarjoaa tärkeitä oivalluksia rinnakkaiselostamme.

Arno Karlen, Mikrobit ja ihminen

Arno Karlen, Mikrobit ja ihminen

Mikrobit ja loiset ovat luonnollinen ja kattava osa elämää. Kaikki eliölajit kärsivät infektioista, ja jokainen laji on ollut joko loisittavana tai loinen, usein jopa molempia. Esimerkiksi kurkkumätää aiheuttava bakteeri muuttuu taudinaiheuttajaksi vasta, kun sillä itsellään on oikeaa toksiinia tuottava virusinfektio.

Jo hyppysellissä maata on miljoonia mahdollisia taudinaiheuttajia tai loisia viruksista ja bakteereista alkueläimiin ja sieniin. Suurin osa niistä ei pääse ihon ulkokerrosta pidemmälle. Kudoksiin ja verenkiertoon asti päässeet kohtaavat kemiallisesti ja lämpötilaltaan uudenlaisen ympäristön, jossa odottaa myös eliön immuunijärjestelmä. Useimmat tunkeilijat eivät pääse tätä pidemmälle. Aina joskus jokin kuitenkin onnistuu.

Osa sairauksien aiheuttamista oireista on kehomme omia vasteita, kuten kuume, joiden avulle kehomme yrittää voittaa taudinaiheuttajan. Taudinaiheuttajatkin manipuloivat meissä reaktioita ja aiheuttavat mm. yskää tai ripulia, jotka ovat tehokkaita tapoja taudinaiheuttajan leviämiseen. Liian voimakkaat oireet kuitenkin johtavat sekä isännän että taudinaiheuttajan kuolemaan ennen tarttumistaan muihin. Tätä voidaan pitää evolutiivisena epäonnistumisena. Uudet sairaudet aiheuttavatkin yleensä voimakkaampia oireita kuin pitkäaikaiset kumppanit, ja pitkällä aikavälillä taudeista tulee yleensä jokseenkin vaarattomia ja yleisiä tartunta- tai lastentauteja.

Joskus mikrobeista ja niiden isännistä tulee jopa toistensa symbioottisia kumppaneita. Biologi Lynn Marguliksen esittämän teorian mukaan aitotumallisten soluelimet ovat itse asiassa alunperin infektioita. Loisimisena alkanut yhteiselo kehittyi ajan mittaan symbioosiksi. Symbioosin ei aina tietenkään tarvitse ulottua solun sisälle asti. Viime aikoina on esimerkiksi oivallettu, että ihmisen suolistossa elää rikas symbioottinen mikrobisto, joka on läheisessä yhteydessä terveyteemme.

Jokainen tauti on tietysti joskus ollut uusi, mutta mistä uudet taudit tulevat? Arno Karlenin mukaan niiden lähteenä toimivat ympäristön tai ihmisen käyttäytymisen muuttuminen (tai molemmat).

Ympäristömme onkin globaalissa muutoksessa. Luonnonvaraiset elinympäristöt muuttuvat kovaa vauhtia, kun maankäyttö muuttuu. Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Amerikasta peräisin oleva keltakuume pysyy normaalisti puiden latvoissa, missä hyttyset levittävät sitä apinoihin. Siellä se yleensä pysyykin, koska apinat ja hyttyset eivät sieltä useinkaan laskeudu. Kun puita kaadetaan, maahan tulee kuitenkin latvan mukana kokonaisia hyttysparvia, joista tauti siirtyy metsureihin ja heidän mukanaan kaupunkeihin. Myös kaadetut metsäaukeat tarjoavat erinomaisia sikiämispaikkoja tauteja levittäville hyttysille ja muille välittäjille. Näin elinympäristöjen muutos saa tautien välittäjät etsimään uusia isäntiä ihmisestä.

Itse asiassa monet edistykselle tunnusomaiset piirteet, joiden helposti ajatellaan johtavan tautien vähenemiseen, johtavatkin uusien tautien ilmestymiseen tai vanhojen tautien uuteen leviämiseen muuttamalla käyttäytymistämme ja ympäristöämme.

Kaupungistumisen takia ihmiset asuvat nykyään tiiviimmin kuin koskaan. Modernin lääketieteen ansiosta lapsikuolleisuus on laskenut ja ihmisiä on enemmän kuin koskaan. Modernin teknologian ansiosta ihmiset pystyvät liikkumaan ja kuljettamaan rahtia nopeasti ympäri maailman. Seksuaalikäyttäytymien on vapautunut. Ruokavaliot ja pukeutuminen muuttuvat maailmanlaajuisesti. Moderni karjatalous ja maanviljelys luovat täysin uudenlaisia olosuhteita. Injektioneulat, katetrit ja sondit tarjoavat mikrobeille vapaan pääsyn elimistöön. Legioonalaistauti levisi mm. ilmastointilaitteiden ja poreammeiden kautta. Keskitetty ja mekanisoitu ruoanjalostusprosessi on hyvä alusta epidemioille. Joidenkin isäntälajien kantojen harveneminen saattaa luoda paineen uuden isännän löytämiseksi. Lista jatkuu loputtomiin.

Tautien siirtyminen ihmiseen on ikiaikainen ja luonnollinen prosessi. Nykyaika on kuitenkin muuttanut sitä. Mitä nopeammin muutamme ympäristöämme, sitä nopeampaa on taudinaiheuttajien ja ihmiskunnan evolutiivinen tanssi. Ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen, tehomaatalouden, teknologisen muutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen aikana ei olekaan ihme, että uusia taudinaiheuttajia näyttää siirtyvän ihmisiin nopealla tahdilla. Tälläkin hetkellä käynnissä on useita kulkutautitapauksia, joista jotkin voivat kehittyä maailmanlaajuisiksi epidemoiksi.

Jotkut taudeista on voitettava, mutta osan kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Mikrobien ja ihmisen yhteiselon ymmärtäminen on välttämätön askel tullaksemme toimeen tautien kanssa. Ihmiskunnan haavoittuvuus piilee omassa kyvyttömyydessämme toimia etujemme mukaisesti. Oikea toiminta vaatii kuitenkin oikeanlaista ymmärrystä.

Arno Karlenin teokseen Mikrobit ja ihminen voi tutustua linkistä.

Kuva: Wuhanista leviämään lähtenyt koronavirus 2019-nCoV, Wikimedia Commons.

Juha Pietiläinen

Author Juha Pietiläinen

More posts by Juha Pietiläinen

Leave a Reply