fbpx
0
mielipide

Panostetaan niihin, jotka saavat jotakin aikaan

By 15.8.20197 marraskuun, 2019No Comments

Keskustelu Suomen kirjallisen kulttuurin tilasta on taas roihahtanut Helsingin Sanomissa. Tällä kertaa käynnistäjänä oli Kansalliskirjaston entinen johtaja Kai Ekholm, joka kuvasi Suomen kirjallisen kulttuurin ja suomalaisen sivistyksen tulevaisuuden realistisesti (HS 6.8.). Se on murheellinen eikä se tunnu kiinnostavan sivistysinstituutioita. ”On surullista, ettei lukemisen seuranta kiinnosta opetus- ja kulttuuriministeriötä ja säätiöitä.”
Joka sana totta lukuun ottamatta sitä, että ”Meillä ei ole käsitystä … mitä asialle pitäisi tehdä”.
Kyllä on. Täällä tehdään, vieläpä paljon, tosin kulttuuriviisailta katveessa.
On vain laajennettava yksilöiden teot valtakunnalliseksi ponnistukseksi. Esimerkkini ovat suomennetusta tietokirjallisuudesta, jonka tunnen parhaiten.
Ensimmäinen teko on luopua konditionaalista. On tartuttava määrätietoisesti tekemiseen. Vuosien mittaan on syntynyt roskakoreittain suunnitelmia tietokirjallisuuden tilan parantamiseksi. Niistä on toteutunut vain ääneen lausuttu ehto, jonka mukaan tietokirjojen suomentamiseen ei panosteta. Se on johtanut suomeen maailmalta tulevan nopean tietovirran katkaisemiseen.
Toiseksi on tuettava niitä, jotka ovat osoittaneet pystyvänsä tekemään jotakin.
Kolmanneksi sivistyspanos on kohdistettava koko kansaan, jolloin se on kaikkien ulottuvilla, ennen kaikkea koululaisten. On pyrittävä tuomaan maailman ajattelua suomenkieleen mahdollisimman nopeasti. Silloin se on kaikkien saatavilla, kansansivistystä.Täällä juhlitaan julkisuudessa Immanuel Kantin teosten suomennostyön valmistumista, mutta Daniel Kahnemanin ajatusten rantautumisesta on vaiettu järjestelmällisesti. Selkä käännetään tulevaisuuteen. Tilalle on luotava järjestelmä, jolla uudet merkkiteokset saadaan suomeksi jopa saamaan aikaan, kun ne ilmestyvät maailmalla.
Neljänneksi on hyväksyttävä, että äidinkielellä lukeminen on ylivoimainen tapa omaksua uutta tietoa. Kahnemanin teos Ajattelu on vaativa suomeksikin. On syytä todeta, ettei se suomalaiselle ainakaan helpotu vieraalla kielellä lukemalla, vaikka seksikästä onkin.
Viidenneksi on tunnustettava, että koko kansa ei tule koskaan omaksumaan kaikkea. Sen sijaan tarjolla olevaan uuteen ajatteluun tarttuvat ehkä kehittävät sitä aikanaan, kun se ohjaa heitä opiskelemaan ammatteihin, joissa maamme tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Kuudenneksi on otettava tekijät suunnittelemaan kirjallisuuden kehittämistä. Nyt se rajattu yliopistoviisaisiin. He ovat tiedon tuottajia, eivät suinkaan julkistajia. Heillä on usein urakehitykseensä liittyvä oma lehmä ojassa, kun pitää olla oma nahka pelissä.
Näitä muutoksia odotellessa yksittäisten ihmisten on jatkettava merkittävän uuden ajattelun tuomista maahan ja suomalaisen sivistyksen rakentamista.
KIMMO PIETILÄINEN
tietokirjojen suomentaja
Helsinki

Juha Pietiläinen

Author Juha Pietiläinen

More posts by Juha Pietiläinen

Leave a Reply