Ekosäätiö jakaa määrävälein Pekka Kuusi-palkinnon ansioituneille kestävää kehitystä edistäneille tahoille tai yksityisille henkilöille, joiden panos kestävässä kehityksessä, ekologisessa ajattelussa ja teoissa on ollut merkittävä. Palkintoa on jaettu vuodesta 1993 lähtien 16 kertaa.
Ekosäätiön Pekka Kuusi-palkinto 2024 on myönnetty Terra Cognitalle ja sen myötä Kimmo ja Juha Pietiläiselle ajankohtaisen, kriittisen tieteellisen kirjallisuuden julkaisemisesta suomeksi.
Palkinnon yksityiskohdat voi lukea linkistä. Kiitämme lämpimästi huomionosoituksesta ja Ekosäätiön tärkeästä työstä.
Terra Cognitan kustantaja Juha Pietiläisen palkitsemistilaisuudessa 4.4.2024 Puistokatu 4:ssä pitämä kiitospuhe alla.
Kuva: Jukka Noponen
Hyvät kuulijat,
suuret kiitokset Ekosäätiölle, että saamme olla täällä tänään.
Maailma on tällä hetkellä suurten mullistusten edessä. Ihmiskunta on ajanut monia planetaarisia
järjestelmiä niiden kantokyvyn yli ja käynnistänyt niiden heilahduksen kohti uusia, osin
ennustamattomia tasapainotiloja. Samalla myös sosiaaliset järjestelmämme ovat ennakoimattomien
muutosten kourissa, kun tekoälyn ja alustatalouden kaltaiset teknologiat muuttavat taloudellista ja
henkistä ympäristöämme keskittämällä sekä ideologista että taloudellista valtaa.
Vastaaviin aikansa ongelmiin ratkaisuja etsi myös Pekka Kuusi: kirjassaan 60-luvun
sosiaalipolitiikka hän pohti, kuinka kehystää koko sosiaalipolitiikka valtiokeskeisestä
kansalaiskeskeiseksi. Kirjassaan Tämä ihmisen maailma hän pohtii ihmislajin kehitystä sekä tapoja,
joilla ihmisen kehityksen lainalaisuuksien ymmärtämistä voidaan hyödyntää maailman
parantamiseksi. Tätä perinnettä jatkaa tahollaan myös Ekosäätiö etsiessään ratkaisuja aikamme
ongelmiin Pekka Kuusen jalanjäljissä.
Pekka Kuusen perintöön kuuluu oivallus, että yhteisten ongelmiemme ratkaiseminen edellyttää
vaihtoehtoisten kehystysten, toimintamallien ja tulevaisuuksien kuvittelemista. Tämä ohjaa
kysymään, mihin ihmisen kyky kuvitella, siis mielikuvitus, perustuu?
Psykologian professori Daniel Shtulman esittää kirjassaan Learning to Imagine (Harvard University
Press, 2023), että mielikuvitus perustuu tietoon. Mielikuvituksen evolutiivisena taustana pidetään
kykyä ennakoida ja suunnitella tulevaa. Siis nähdä mahdollisuuksia ja erottaa ne
mahdottomuuksista.
Todellisuuden menestyksekäs ja onnistunut kuvaaminen ja sen mahdollisuuksien näkeminen
edellyttää, että todellisuudesta on mielessä esitys. Mitä todenmukaisempi ja kuvaavampi tämä esitys
on, sitä helpompi on tunnistaa todennäköiset, mahdolliset, epätodennäköiset ja mahdottomat
ajatukset.
Todellisuuden esitys ei tietenkään ole monoliittinen, vaan koostuu pienemmistä osista,
monenlaisista ajatuksista. Näillä ajatuksilla on hierarkia. Jos edetään alhaalta ylöspäin, alimpana on
anekdootti eli yksittäinen esimerkki.
Seuraavana on yleinen periaate, joka sisältää ymmärryksen asioiden välisestä syystä ja
seurauksesta. Tällainen periaatetason tieto on anekdoottia yleisempi ja abstraktimpi, mutta se ei
usein sisällä paljoakaan kontekstia eikä mekanismia, joka syytä ja seurausta välittää.
Ylin todellisuuden esityksen taso on malli. Malli on eräänlainen yksinkertaistettu, abstrakti esitys
todellisuudesta, joka sisältää syy–seuraus-suhteen lisäksi myös sitä kuljettavan mekanismin. Mallin
hämmästyttävä ominaisuus on, että se mahdollistaa todellisuuden manipuloinnin mielessä. Se
mahdollistaa ”entä jos” -kysymysten esittämisen: ”Mitä tapahtuu, jos muutan tätä alkuoletusta? Entä
jos viritän hiukan tätä piirrettä?”
Tieto vapauttaa mielikuvituksen.
Mallin korkein taso on tietysti kypsä tieteellinen teoria tai tieteenalan käsitteellinen viitekehys.
Esimerkiksi evoluution moderni synteesi on tällainen, mutta myös perehtynyt käsitys demokratiasta
tai johdonmukainen, harkittu arvomaailma.
Korkean tason malleilla on myös sellainen jännittävä piirre, että ne antavat merkityksen alemman
tason todellisuuden esityksille. Yksittäinen esimerkki voi tarkoittaa monta asiaa tulkitsijan ajattelun
viitekehyksestä riippuen. Salaliittoteoreetikko sovittaa uutisen todellisuuden malliinsa ja näkee siinä
aivan eri merkityksen kuin joku muu. Todellisuuden malli on ratkaiseva.
Verkko on tuonut ennennäkemättömän informaatiotulvan, jossa silmiemme eteen vyöryy
loputtomasti anekdoottitason tietoa. Olennaisesti jokainen uutinen, jokainen kertomus, jokainen
yksittäinen tutkimustulos on sellainen. Itsessään ne ovat kohinaa. Vasta ajattelun viitekehys,
todellisuuden mallimme, antaa niille merkityksen. Sisäistetyt, todellisuutta hyvin vastaavat mallit
ovat tärkeämpiä kuin koskaan.
Siirtymä tekoälyn, esimerkiksi generatiivisten kielimallien käyttöön tiedon hakemisessa ja
jäsentämisessä vain korostaa ajattelun viitekehyksen tärkeyttä. Merkityksen antaminen jää edelleen
ihmiselle.
Ihmisyksilön ja -yhteisön kyky jäsentää ja ymmärtää maailmaa ja kuvitella tulevaisuutensa
edellyttää siis korkean tason ajatuksia, malleja todellisuudesta. On ratkaisevan tärkeää, että tieteen
uudet ajatukset, siis pelkkien tulosten sijaan tärkeät ajattelutavat ja todellisuuden mallit päätyvät
ihmisten saataville heidän äidinkielellään. Se on ajattelun kieli.
Maailmalla tällaiset ajatukset esitetään tyypillisesti maailmanluokan asiantuntijan kirjoittamissa
tietokirjoissa. Esimerkkejä ovat muun muassa Daniel Kahnemanin Ajattelu nopeasti ja hitaasti,
Jared Diamondin Tykit taudit ja teräs tai ajankohtaisemmin Jonathan Haidtin Ahdistunut sukupolvi.
Ne esittelevät asiantuntijan tieteeseen perustuvan tavan katsoa maailmaa. Siis tieteeseen perustuvan
todellisuuden mallin.
Suurin osa uusista ajatuksista on syntynyt ja syntyy edelleen muualla kuin Suomessa. Keskeiset
ajatukset, joiden varaan yhteiskuntamme on rakennettu, on keksitty muualla: demokratia,
ihmisoikeudet, termofysiikka, oikeusvaltio, riippumaton media, differentiaali- ja integraalilaskenta,
poliittiset aatteet, pinomuisti, makrotaloustiede, muinaisgenetiikka, ympäristöliike… luettelo on
loputon.
Uusia ajatuksia syntyy jatkuvasti, ja niiden tärkein synnyttäjä on tiede. Ainoa keino tuoda maailman
ajatukset ajantasaisesti ihmisten saataville heidän äidinkielellään on korkealuokkaisten tietokirjojen
suomentaminen. Tämä on Terra Cognitan missio.
Tiedon hyvä saatavuus omalla äidinkielellä pitäisi itse asiassa ymmärtää ihmisoikeutena, ja sen
pitäisi olla YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. On suorastaan hätkähdyttävää, että se puuttuu
listalta.
Jos tiedon saatavuuteen suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella, uusien ajatusten tuominen
ihmisten saataville heidän äidinkielellään on rakenteellistettava. Se tarkoittaa monen muun asian
lisäksi sitä, että on luotava kansallinen järjestelmä korkealuokkaisten tietokirjojen saamiseksi
suomen kielelle. Sellaista ei tällä hetkellä ole.
Korkealuokkainen tietokirja on olennaisten ajatusten levittäjä ja säilyttäjä. Se on olennainen osa
maan tiedollista huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä. Se nostaa mielikuvituksen lentoon.
Kiitämme Kimmon kanssa lämpimästi Ekosäätiön huomionosoituksesta.
